Uppouduin eilen lukemaan Cherrycatin blogia. Niin erilaiset tarinat, niin paljon samaa.

Olen miettinyt paljon kakkosena olemista. Oli se ykkönen sitten toinen nainen tai jokin muu asia. Se mitä tässä kirjoitan kertoo omista ajatuksistani, minusta, siitä millaisia havaintoja olen tässä oman elämäni varrella tehnyt. Sillä minähän en voi tietää kenenkään muun elämästä kuin omastani. Minun täytyy jotenkin koittaa järjestää sekavia ajatuksiani ja yrittää päästä eteenpäin. Jotkut blogit vain kolahtavat. Pistävät ajattelemaan. Mietin eilen yllättävän paljon tuntematonta ihmistä, jonka ajatuksia luin. Mietin itseäni. Mietin miehiä. Mietin niitä miehiä, joita elämässäni on ollut. Mun on myönnettävä, vaikka se tuntuukin todella katkeralta kalkilta, että minä olen kakkonen.

Kakkonen on sellainen, jonka mies ei pysty ajattelemaan yhteistä hyvää, vaan ajattelee omia tarpeitaan. Se miten tällaiset miehet rakastavat niin täysillä johtuu siitä, että he tyydyttävät sillä omat tarpeensa. He tulittavat rakkaudella niin täysillä, että nainen menee aivan sekaisin. Saa sellaista rakkautta ja huomiota, jota koskaan ennen ei ole saanut. Hukkuu hellyyteen, kauniisiin sanoihin, tulevaisuuden toivoon.

Kuka voisi rakastaa sellaisella voimalla! Kuka voisi rakastella niin ihanasti kuin mies, joka itse janoaa toisesta voimaa, rakkautta. Hän haluaa antaa kaiken. Ihan kaiken, hetkessä. Täysillä. Sillä seuraavaa hetkeä ei ole tulossakaan. He haluavat vain hetken. Oli se hetki sitten päivä, viikko, vuosi...

Tällaisen miehen elämässä ykkönen on hän itse. Se menee kaiken yli. Oli hänellä yhtäaikaa kuinka monta naista tahansa hän itse on ykkönen.

Hän käyttää lähellää olevia ihmisiä tyydyttääkseen omat tarpeensa.

Hän ei ehkä tarkoita satuttaa toista. Parempaan hän ei vain pysty. Hän ei pysty antamaan itseään aidosti, täysin.

Lopulta hän itse tuntee ettei riittänytkään. Hän ei jaksa tulittaa rakkaudella, hän uupuu. Hän uupuu tulitukseen ja siitä seuraa, että nainen on ihmeissään. Mitä tapahtui? Missä mennään? Mitäs nyt yhtäkkiä tapahtuukaan? Nainen ei ymmärrä. Nainen kerjää rakkautta. Miettii. Koittaa olla hyvä. Koittaa jaksaa rakastaa. Nainen rakastaa, sillä on saanut sellaista rakkautta, jota ei voi unohtaa. Nainen haluaa, että miehellä olisi hyvä. Hän haluaa miehen parasta. Hän haluaa yhteistä parasta. Nainen ei halua luovuttaa, sillä tämä on jotain niin suurta, ettei tästä uskalla luopua. Tämän täytyy olla ainutkertaista. Tämän suuren rakkauden satu ja taika ei saa loppua.

Nainen haluaa mieheltä jotakin sellaista, jota mies ei pysty antamaan. Nainen on saanut sitä hetken. Hän haluaa uskoa juuri niihin hetkiin. Hän on kokenut sen, sen täytyy olla totta. Vai onko se?

Jaahas. Ipanoilla on nälkä. Täytyy mennä laittamaan aamupalaa heille. Saapahan olla hetken miettimättä vaiketa kysymyksiä. Ja keskittyä kysymyksiin, joihin löytyy yksinkertainen vastaus, kuten "Saisiko olla makkaraa vai juusto? Molempia?". ;o)

Aamupalat syöty. Minulla on voimat ihan poissa. En ole kuukauteen tehnyt yhtään mitään ja silti mussa ei ole voimia mihinkään. Ottaa päähän ja pahasti. Miten monta päivää elämästäni meinaan tuhlata tälle p*skalle! Oi, jospa oilisin mies, niin miettisin ennemmin vaikka lätkää! Haluan pois nämä ajatukset päästäni. Mitä hyödyttää pyöritellä niitä. Luulenko mä tosiaan, että opin nyt tuntemaan itseni muka paremmin. Kissan viikset! Luulenko mä tosiaan, että minun pitäisi osata analysoida jokaista tekemistäni. Että osaisin MUUTTAA itseni paremmaksi. Kelpaavaksi. Ei helkuta sentään. Just nyt en halua tuntea itseäni yhtään paremmin. Minua kyllästyttää jo koko aihe!!!!!!!! Ottaa päähän ja pahasti. Pitääkö mun tänään kiukutella itekseni, soimata tyhmyyttäni monissa asioissa. Pitäisi jo pikkuhiljaa oppia päästä yli asioista. Ja siinäpä tuli TAAS vaatimus itselle. Mun pitäis ja pitäis. Aina vaan mun pitäis oppia tai tajuta jotakin. Kun vain hyväksyisin asiat ja antaisin olla. Olisi niin paljon helpompi.

Kyllästyttää olla kiltti!

Asetin itselleni toissa viikolla tavoitteen. Minulla on pakko olla jokin ajatus, jota kohti kuljen. Minulla on nyt aikaa kypsytellä ajatusta. Täytyy tarkkaan harkita sitä monelta kantilta, ettei tule pettymystä monelle ihmiselle ja tässä tapauksessa eläimellekin. Olen monta vuotta kaivannut koiraa ja päätin, että meidän perheeseen sellainen tulee heti kun aika on sopiva. Minulla on ollut kaksi saksanpaimenkoiraa ja sellainen meille tulee. Tuntuu hyvältä, kun asiaa ajattelee. Kaikki siihen liittyvä toiminta, se vaan on mun juttu. Se on rotu, joka on kolahtanut minuun syvälle. On ikävä varsinkin ensimmäistä sakemanniani, se oli hyvä koira. Ystävä.