Kiitos kommenteista, joita on jokunen jätetty! Oikein hyvää uutta vuotta 2009 kaikille blogissani vieraileville! Mä uskon, että tämä vuosi on hyvä, tehdään siitä hyvä!:) Kaikille eron kanssa kamppaileville paljon voimia ja aurinkoisia ajatuksia, uskokaa pois, aika auttaa ja pitäkää itsestänne huolta, tehkää asioita, joista tulee hyvä mieli, olkaa itsekkäitä!

Mitä on tapahtunut kesän jälkeen, mitä mulle kuuluu. Voi, on tapahtunut paljon. Mistähän alkaisin...

Ystävät: mulla on ihania ystäviä, jotka ovat olleet tukena, kuunnelleet, puhuneet, tehneet kanssani asioita. En ole yksin. Taas kerran olen tajunnut sen, miten onnekas olen, en ole yksin. Ja myös se on antanut minulle voimia, ettäolen yhtälailla voinut olla ystävieni tukena ja elämässä.

Miehet: olen käynyt treffeillä muutaman kerran. Viikonloppuna menen taas. Ketään jalat alta vievää ei ole vastaan vielä tullut. Ehkä vielä ei ole sen aikakaan, mutta täytyy minun elää. Mä haluan elää ja tutustua uusiin ihmisiin. Baareissa olen käynyt jokusen kerran, mutta kyllä mä uskon tapaamiseen muualla, kuin baarissa. Kai mä olen vähän vanhentunut, kun ei jaksa oikein enää valvoakaan niin myöhään.:)

Perhe: meidän pieni perhe voi paremmin kuin aikoihin! Tämä mun on myönnettävä. On ihanaa, kun ei tarvitse pitää huolta kenestäkään muusta kuin lapsista ja itsestäni. Mä nautin. Ette usko miten nautin tästä! Meillä on niin leppoisaa, me pärjätään oikein hyvin. Totta kai mulle tulee vieläkin välillä niitä hetkiä, että tuntuu tosi pahalta, että olen perheen ainoa aikuinen, mutta ne menevät aika nopeasti ohi. Tilanne on nyt tämä ja teen parhaani, se riittäköön. Ihan kaikkea sitä mitä haluaisi esimerkiksi lasten kanssa tehdä ei vaan ehdi ja se on hyväksyttävä. Joulun aika oli aika vaikeaa. Se on kuitenkin sellaista aikaa, jolloin perhe on yhdessä. Oli vajaa olo, mutta se meni ohi. Pahaolo menee aina ohi, pitää vaan uskoa siihen. Se on avain selviytymiseen.

Sinkkuus: Musta alkaa tuntumaan siltä, että saatan jopa viihtyä pidemmänkin aikaa sinkkuna. Mihin minulla kiire olisi? Jos ei sattumalta sitä oikeaa vastaan kävele, niin sitten olen yksin. Mulla on tasapainoinen olo yksin. En sure sitä, oikeastaan alan olla iloinen yksinäisyydestä. Hullua.Tätä en olisi uskonut sanovani vielä muutama kuukausi sitten, mutta näin se vaan on. Koitan olla kiitollinen siitä, mitä mulla on. Saada siitä voimaa, joka on olemassa. Minulla ei ole enää kovin usein yksinäinen olo, vaikka yksin olisinkin, kuten juuri nyt.

Tällainen pikainen päivitys minun kuulumisistani. En varmaankaan olisi kirjoittanut enää mitään tänne, jos ei olisi uutta kommenttia tullut vieraskirjaan. Ajatus siitä, että ehkä joku siellä linjojen toisessa päässä voisi saada edes hieman voimia blogistani pisti kirjoittamaan. :)

 

 

 

Mieheltä tuli jokunen päivä sitten viesti "Mitä kuuluu...".Mietin pitkään mitä siihen vastaisin. Vastasin hyvin lyhyesti ja takaisin päin tuli samantien lämminhenkinen lyhyt viesti.

Kamalan raskaalta on tuntunut noiden viestien jälkeen. Jäi hirveästi vaivaamaan mitä se viestillään tarkoitti? Miksi sen minulle kirjoitti? Mitä ajattelee? Jotenkin heräsi taas se kipeä toivo, ettäehkä sittenkin, ehkä sittenkin olisi vielä paluu. En voi käsittää miksi pyörittelen sitä ajatusta mielessäni, vaikka järjen tasolla tajuan miten julmasti hän on minua kohdellut. Se mitä tänne kirjoitan on pintaraapaisua kaikesta. En pysty niitä asioita ainakaan vielä kirjoittamaan. Jotenkin ne tuntuvat liian kipeiltä. En uskalla kirjoittaa. Tunnen niistä pahoista asioista aika suurta häpeääkin. Ja samalla mulla on hirveän voimakas tarve suojella Miestä. En haluaisi puhua tai kirjoittaa hänestä pahaa.

Jäin siis miettimään mitä hän viesteillään tarkoitti. Muutaman päivän pähkättyäni ja tavallaan odoteltuani laitoin hänelle pidemmän viestin siitä mitä minulle kuuluu ja kysyin hänen kuulumisiaan. Kavahdin sitä tyyliä, jolla hän vastasi. Kylmä viesti. Hyvin menee kuulemma ja bisseä menee kanssa.

Sitäkö hän haluaa? Nytkö menee hyvin, kun voi kaljaakin juoda...hanat on auki. Onko tämä todella se Mies, jota rakastan ja joka niin päättäväisesti minulle aikoinaan kertoi, ettei viina ole mikään ratkaisu ongelmiin. Joo, mä tiedän, että ennen meidän suhdetta se ryyppäsi. Ryyppäsi vitutukseen niin kuin se itse sanoo. Ryyppäsi kaiken. Kammoan tuota v:llä alkavaa sanaa, miksi sekin pitää niin rumasti sanoa.

Tuli äärettömän paha mieli tuosta viestistä. Vaikea selittää. Sisällä on iso tunteiden vyyhti, joka on umpisolmussa. Huolestuttaa hänen puolestaan ja paljon, toisaalta taas ajattelen, että onneksi minun ei tarvitse olla mukana moisessa. Haluan, en halua, haluan, en halua...eikö se ole jo minulle riittävän selkeästi osoittanut, että se ei halua. Aivan sama mitä minä haluan. Mutta miksi ihmeessä se laittoi minulle ne viestit? Taasko tämä on tätä samaa, että se antaa vähän, jotta voi sitten ottaa enemmän. Miksi se imee musta jotain. En tiedä mitä? Voimaa? Jonkinlaista tyydytystä? Mitä? Miksi se tekee mulle näin.

Mun pitää päästä siitä irti. Mun pitää lakata toivomasta. Mun pitää lakata huijaamasta itseäni!!! En jaksa näin. On jotenkin päästettävä irti muistoista, niistä ihan älyttömän hyvistä hetkistä, joita meillä oli. En osaa päästää irti, mä en vaan kykene. Pelottaa ihan älyttömästi, etten pääse tämän tuskan yli.

Olen pysähtynyt sisältä. Katselen itseäni ja elämääni kuin jotakin filmiä: nyt menen suihkuun, laitan vaatteet päälle, lapsi hoitoon pusut ja heipat äiti rakastaa sua, töihin, kotiin, lasten läksyt, iltapalat, nukkumaan ja taas sama alusta. Tuohon väliin mahtuu tietysti miljoona asiaa. Juttelua lasten kanssa, haleja, pusuja, rakastamista. Musta tuntuu, että tunnen ainoastaan silloin kun olen lasten kanssa, muuten olen vain kuori. Ja katselen itsestäni kertovaa filmiä.

Haluan elää, en halua olla pelkkä kuori. Sisällä on pelkkää sumua. Mä en jaksa. Mä en oikeasti enää jaksais.

Olen parina päivänä ajanut vastakkain entisen naapurin pojan kanssa. Se katsoo minua ihan yhtä pitkään kuin minä sitä. Taatusti sen tekisi mieli kysyä mitä mulle kuuluu ihan yhtä paljon kuin mun tekisi mieli kysyä siltä. Hymyilyttää, kun muistelen aikaa viisitoista vuotta takaperin. Yli viisitoista vuotta! Hui, miten aika menee!

Olin ihan korviani myöten rakastunut siihen silloin. Kauheaa vakoilua se oli. :oD Minun huoneestani näkyi suoraan hänen huoneeseensa ja näkymät olivat, ah, niin komeat. J ilman paitaa vetämässä leukoja... OI, niitä aikoja! :oD Myönnetään, en katsonut vahingossa. Pakkohan sitä oli katsoa. Sellainen herkku se silloin oli. On se vieläkin.

Katselun ja juttelun asteelle se sitten jäikin. Sen verran meillä oli ikäeroa, etten ikinä olisi uskaltanut myöntää sille palavaa teinirakkauttani. Rakkaus tosin taisi lopahtaa siheen, kun J alkoi seurustelemaan itsensä ikäisen M:n kanssa. :oD

J:llä oli mukava perhe. Oltiin heidän kanssa aika paljon tekemisissä. Meidän pihojen välissä oli portti, josta pääsi kulkemaan suoraan toisen pihalla. Saunottiin, leivottiin, juteltiin. Ne olivat mukavia aikoja.

Mitähän sille kuuluu? Onkohan sillä perhe? Missä se on töissä? Onkohan se onnellinen? Mitä sen äidille kuuluu, onkohan se elossa...

Mulla on tunne, että tulen törmäämään J:hin vielä lähiaikoina.Mitähän se ajattelisi, jos myöntäisin sille taannoisen palavan teinirakkauteni. Hymyilyttää, kun ajattelenkin. Se nauraisi, tiedän sen. Sillä on aina ollut nauravat silmät.

Uppouduin eilen lukemaan Cherrycatin blogia. Niin erilaiset tarinat, niin paljon samaa.

Olen miettinyt paljon kakkosena olemista. Oli se ykkönen sitten toinen nainen tai jokin muu asia. Se mitä tässä kirjoitan kertoo omista ajatuksistani, minusta, siitä millaisia havaintoja olen tässä oman elämäni varrella tehnyt. Sillä minähän en voi tietää kenenkään muun elämästä kuin omastani. Minun täytyy jotenkin koittaa järjestää sekavia ajatuksiani ja yrittää päästä eteenpäin. Jotkut blogit vain kolahtavat. Pistävät ajattelemaan. Mietin eilen yllättävän paljon tuntematonta ihmistä, jonka ajatuksia luin. Mietin itseäni. Mietin miehiä. Mietin niitä miehiä, joita elämässäni on ollut. Mun on myönnettävä, vaikka se tuntuukin todella katkeralta kalkilta, että minä olen kakkonen.

Kakkonen on sellainen, jonka mies ei pysty ajattelemaan yhteistä hyvää, vaan ajattelee omia tarpeitaan. Se miten tällaiset miehet rakastavat niin täysillä johtuu siitä, että he tyydyttävät sillä omat tarpeensa. He tulittavat rakkaudella niin täysillä, että nainen menee aivan sekaisin. Saa sellaista rakkautta ja huomiota, jota koskaan ennen ei ole saanut. Hukkuu hellyyteen, kauniisiin sanoihin, tulevaisuuden toivoon.

Kuka voisi rakastaa sellaisella voimalla! Kuka voisi rakastella niin ihanasti kuin mies, joka itse janoaa toisesta voimaa, rakkautta. Hän haluaa antaa kaiken. Ihan kaiken, hetkessä. Täysillä. Sillä seuraavaa hetkeä ei ole tulossakaan. He haluavat vain hetken. Oli se hetki sitten päivä, viikko, vuosi...

Tällaisen miehen elämässä ykkönen on hän itse. Se menee kaiken yli. Oli hänellä yhtäaikaa kuinka monta naista tahansa hän itse on ykkönen.

Hän käyttää lähellää olevia ihmisiä tyydyttääkseen omat tarpeensa.

Hän ei ehkä tarkoita satuttaa toista. Parempaan hän ei vain pysty. Hän ei pysty antamaan itseään aidosti, täysin.

Lopulta hän itse tuntee ettei riittänytkään. Hän ei jaksa tulittaa rakkaudella, hän uupuu. Hän uupuu tulitukseen ja siitä seuraa, että nainen on ihmeissään. Mitä tapahtui? Missä mennään? Mitäs nyt yhtäkkiä tapahtuukaan? Nainen ei ymmärrä. Nainen kerjää rakkautta. Miettii. Koittaa olla hyvä. Koittaa jaksaa rakastaa. Nainen rakastaa, sillä on saanut sellaista rakkautta, jota ei voi unohtaa. Nainen haluaa, että miehellä olisi hyvä. Hän haluaa miehen parasta. Hän haluaa yhteistä parasta. Nainen ei halua luovuttaa, sillä tämä on jotain niin suurta, ettei tästä uskalla luopua. Tämän täytyy olla ainutkertaista. Tämän suuren rakkauden satu ja taika ei saa loppua.

Nainen haluaa mieheltä jotakin sellaista, jota mies ei pysty antamaan. Nainen on saanut sitä hetken. Hän haluaa uskoa juuri niihin hetkiin. Hän on kokenut sen, sen täytyy olla totta. Vai onko se?

Jaahas. Ipanoilla on nälkä. Täytyy mennä laittamaan aamupalaa heille. Saapahan olla hetken miettimättä vaiketa kysymyksiä. Ja keskittyä kysymyksiin, joihin löytyy yksinkertainen vastaus, kuten "Saisiko olla makkaraa vai juusto? Molempia?". ;o)

Aamupalat syöty. Minulla on voimat ihan poissa. En ole kuukauteen tehnyt yhtään mitään ja silti mussa ei ole voimia mihinkään. Ottaa päähän ja pahasti. Miten monta päivää elämästäni meinaan tuhlata tälle p*skalle! Oi, jospa oilisin mies, niin miettisin ennemmin vaikka lätkää! Haluan pois nämä ajatukset päästäni. Mitä hyödyttää pyöritellä niitä. Luulenko mä tosiaan, että opin nyt tuntemaan itseni muka paremmin. Kissan viikset! Luulenko mä tosiaan, että minun pitäisi osata analysoida jokaista tekemistäni. Että osaisin MUUTTAA itseni paremmaksi. Kelpaavaksi. Ei helkuta sentään. Just nyt en halua tuntea itseäni yhtään paremmin. Minua kyllästyttää jo koko aihe!!!!!!!! Ottaa päähän ja pahasti. Pitääkö mun tänään kiukutella itekseni, soimata tyhmyyttäni monissa asioissa. Pitäisi jo pikkuhiljaa oppia päästä yli asioista. Ja siinäpä tuli TAAS vaatimus itselle. Mun pitäis ja pitäis. Aina vaan mun pitäis oppia tai tajuta jotakin. Kun vain hyväksyisin asiat ja antaisin olla. Olisi niin paljon helpompi.

Kyllästyttää olla kiltti!

Asetin itselleni toissa viikolla tavoitteen. Minulla on pakko olla jokin ajatus, jota kohti kuljen. Minulla on nyt aikaa kypsytellä ajatusta. Täytyy tarkkaan harkita sitä monelta kantilta, ettei tule pettymystä monelle ihmiselle ja tässä tapauksessa eläimellekin. Olen monta vuotta kaivannut koiraa ja päätin, että meidän perheeseen sellainen tulee heti kun aika on sopiva. Minulla on ollut kaksi saksanpaimenkoiraa ja sellainen meille tulee. Tuntuu hyvältä, kun asiaa ajattelee. Kaikki siihen liittyvä toiminta, se vaan on mun juttu. Se on rotu, joka on kolahtanut minuun syvälle. On ikävä varsinkin ensimmäistä sakemanniani, se oli hyvä koira. Ystävä.

Hyveitä: Suhteellisuuden taju Oikeudenmukaisuus Hiljainen tieto

Syntejä: Ahneus Ylpeys Murehtiminen

Tein Pyhät ja Pahat syntitestin ( http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html) ja tältä sen näytti:

 

Tarkempi tulos:

Hyveitä: Suhteellisuuden taju: 14 Oikeudenmukaisuus: 12 Hiljainen tieto: 9 Kohtuullisuus: 9 Rakkaus: 9 Syntejä: Ahneus: 11 Ylpeys: 11 Murehtiminen: 10 Kateus: 8 Hengen velttous: 7

Ahneus

Ahneus on kaupantekoa sellaisilla asioilla, jotka eivät sovellu kauppatavaraksi. Ahne ihminen tekee esimerkiksi liikaa töitä, vaikka ruumis ja sielu huutaisivat lepoa. Ahne voi myös lykätä elämälleen tärkeitä päätöksiä kuten lasten tekoa tai puolison valintaa varmistaakseen, että "kaikki on sitten täydellistä". Ahneutta on myös se, että mikään ei riitä: aina pitäisi saada lisää liksaa/tuottoa/voittoja. On sanottu, että rikas ei ole se, jolla on rahaa, vaan se, joka ei enää kaipaa mitään.

Ahneutta piilee mm. seuraavissa asioissa:

• kun kaikkea mitataan rahassa: löysät pois, tulosvastuu, bisnesajattelu esim. kulttuuritoiminnassa
• edistystä ei ole ilman ahneutta ?ajattelu: kun joku saa, kaikki saavat enemmän
• voitonhimo, kilpailun himo
• aika on rahaa -ajattelu, tehokkuuden vaatimus
• ainainen kiire, rauhattomuus, nukkumattomuus, unettomuus
• uurastuksen ihannointi, työn palvonta
• loppuun palaminen
• järkeily, oman sisäisen äänen tukahduttaminen ulkoisten päämäärien saavuttamiseksi
• sitten kun -ajattelu, eläminen vasta eläkkeellä, lasten laitto vasta vanhana
• järkiavioliitot, "lapsetkin ovat sijoitus" -ajattelu
• vallanhimo, tehtävien haaliminen, pyrky piireihin
• kuuluisuuden, tunnustusten ja ihailun tavoittelu
• kuolemanpelko, "ikuisen elämän" tavoittelu ikuisen nuoruuden illuusion kautta (tai lasten kautta)
• saituus, koronkiskonta, kieltäytyä lainaamasta, luopumisen pelko
• keltään ei saa ottaa pois mitään, saavutetut edut
• eläminen "ilmaiseksi": etuisuuksilla eläminen
• tässäkö tämä olikin -ihmissuhdeajattelu: heti kun suhde ei ole sexy, hip ja cool, se saa mennä
• onnellisuuden metsästys: "ei voi olla onnellinen, jos jossain/jonkun kanssa voisi olla ehkä vielä onnellisempi"
• äitien vallanhalu: Älkää tulko tänne keittiöön sotkemaan! Pyykit kuuluu ripustaa näin! Sukat kuuluu tänne!
• korvaamattomuuden kuvittelu: enhän minä mitenkään voisi olla yhtä päivää pois!
• Painonvartijat: haluaa syödä hyvin ja laihtua samalla?
• liika kuntoilu tai harrastaminen (sauvakävelijä voi hiihtää onnensa ohi, kun ei malta kuljeskella, katsella ympärilleen, kuunnella ajatuksiaan...)

Ylpeys

Ylpeys on sitä, että on ollakseen jotain muuta kuin mitä oikeasti on: ylpeä rakentaa itsestään kuvan muiden ja itsensä ihailtavaksi. Ylpeyteen liittyy myös pelko siitä, että muut eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Siinä mielessä monet ylpeät ihmiset ovat hyvin epävarmoja itsestään. Ylpeyttä on myös se, että asettaa itsensä muiden ja kaiken arvostelun yläpuolelle: Mikä SINÄ olet minulle mitään sanomaan!

Ylpeyttä on näissä ilmiöissä:

• nationalismi, heimouho, rasismi, fasismi
• uskonsodat, kunniamurhat, verikosto, mafia
• kiekkouho, jalkapallofanius (-fanaattisuus)
• ikärasismi, sovinismi
• ylenkatse, elitismi, kurjistumisen hyväksyminen (Heikot sortuu elon tiellä -ajattelu)
• kovasydämisyys hädänalaisten auttamisessa - esim. pakolaispolitiikassa
• hybris, ylennetyn ylpeys, pomottaminen, pompottelu, tittelitärkeys
• jonon ohittajat, "ettekö tiedä kuka minä olen" -ajattelu, eteen kiilaajat
• raharikkaan ylpeys: suomalaiset neukuissa tai Virossa
• poliitikkojen vaihtoehdottomuus, keskustelun kieltäminen ("Tässä ei tarvita tunteita, vaan faktoja!")
• virkamiesten ylimielisyys ja tärkeily, huono asiakaspalvelu
• besserwisserit, halveksujat
• tekopyhät, "kunnon ihmiset", käräyttelijät, paheksujat
• hyväntekeväisyysgaalaan osallistuvat julkkikset
• parannuksen tehneet, toisten käännyttäjät, jehovat, lähetyssaarnaajat
• tunnustusten tekeminen lehdistössä, julkinen nöyryys
• marttyyrit
• tyhmänylpeys: MINÄ en lue käyttöohjeita

Murehtiminen

Murehtija haluaisi saada maailman valmiiksi ja kaikki muut onnellisiksi. Kun hän ei tässä sitten onnistu, hän syyttää siitä itseään. Murehtija ottaa kaikkien taakat kannettavakseen eikä tunnista omia jaksamisen rajojaan. Hän painaa hommia hulluna loppuun saakka ja romahtaa sitten. Murehtija ei osaa sanoa ei ja luulee, että hänen omilla tunteillaan ei ole mitään arvoa.

Murehtijaa voivat luonnehtia seuraavat seikat:

• menneiden murehtiminen, tulevien pelkääminen, nykyhetken stressaaminen
• koko ajan huolehtiminen jostakin
• marina, napina: jatkuva valitus, vaikka kaikki on hyvin
• ennen oli paremmin, pessimismin lietsominen
• raskasmielisyys, synkkyys, voimattomuus, horros
• elämänilon kadottaminen
• syvä pettymys siihen, että elämä ei menekään niin kuin on ajatellut ja että se ei olekaan aina hallinnassa
• suru ei ole syntiä, ellei siihen jää makaamaan - tai sure asioita, joissa ei ole mitään suremista
• depressio on sairaus, joka estää yhteyteen pääsemisen maailman ja ihmisten kanssa, eristäytymistä omaan häpeään ja pelkoon, kun omat voimat eivät riitä niiden kohtaamiseen, mutta siitäkin voi parantua
• pingottaminen, liialliset yritykset täyttää toisten odotukset, jännittäminen, paniikkihäiriö
• uhraukset, marttyyrius, itsensä loppuun polttaminen

Huumorintajuttomuuden vastahyve Suhteellisuuden taju

Suhteellisuudentajuinen ihminen osaa asettaa asiat omiin mittasuhteisiinsa: hän ei tee numeroa pikkuasioista ja ymmärtää, että joskus täytyy toimia tilanteen mukaan. Häntä ei hermostuta, vaikka asiat menisivät vallan kummalliseen suuntaan, vaan se saattaa huvittaa häntä suuresti. Hän muistaa myös mietteen: Se joka nauraa itselleen, siltä ei tule hupia puuttumaan!

Kateuden vastahyve Oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukainen sallii muille hyviä asioita. Hän ei halua muiden hyvää itselleen eikä sitä heiltä pois. Oikeudenmukainen on myös automaattisesti heikomman puolella: hän pyrkii siihen, että kaikilla olisi samat lähtökohdat tavoitella haluamaansa. Sen sijaan oikeudenmukainen ei vaadi kaikilta samaa eikä edellytä, että kaikille olisi annettava saman verran kaikkea.

Tietämättömyyden vastahyve Hiljainen tieto

Hiljainen tieto on viisautta, jota ei ole puettu sanoiksi. Sitä ei opita kirjoista, vaan elämänkokemuksesta. Jokaisessa ihmisessä on oma hiljaisen tiedon lähteensä, joka kertoo missä omassa elämässä mennään - jos sitä vain malttaa kuunnella. Hiljainen tieto on myös luovuuden lähde.