Kiitos kommenteista, joita on jokunen jätetty! Oikein hyvää uutta vuotta 2009 kaikille blogissani vieraileville! Mä uskon, että tämä vuosi on hyvä, tehdään siitä hyvä!:) Kaikille eron kanssa kamppaileville paljon voimia ja aurinkoisia ajatuksia, uskokaa pois, aika auttaa ja pitäkää itsestänne huolta, tehkää asioita, joista tulee hyvä mieli, olkaa itsekkäitä!

Mitä on tapahtunut kesän jälkeen, mitä mulle kuuluu. Voi, on tapahtunut paljon. Mistähän alkaisin...

Ystävät: mulla on ihania ystäviä, jotka ovat olleet tukena, kuunnelleet, puhuneet, tehneet kanssani asioita. En ole yksin. Taas kerran olen tajunnut sen, miten onnekas olen, en ole yksin. Ja myös se on antanut minulle voimia, ettäolen yhtälailla voinut olla ystävieni tukena ja elämässä.

Miehet: olen käynyt treffeillä muutaman kerran. Viikonloppuna menen taas. Ketään jalat alta vievää ei ole vastaan vielä tullut. Ehkä vielä ei ole sen aikakaan, mutta täytyy minun elää. Mä haluan elää ja tutustua uusiin ihmisiin. Baareissa olen käynyt jokusen kerran, mutta kyllä mä uskon tapaamiseen muualla, kuin baarissa. Kai mä olen vähän vanhentunut, kun ei jaksa oikein enää valvoakaan niin myöhään.:)

Perhe: meidän pieni perhe voi paremmin kuin aikoihin! Tämä mun on myönnettävä. On ihanaa, kun ei tarvitse pitää huolta kenestäkään muusta kuin lapsista ja itsestäni. Mä nautin. Ette usko miten nautin tästä! Meillä on niin leppoisaa, me pärjätään oikein hyvin. Totta kai mulle tulee vieläkin välillä niitä hetkiä, että tuntuu tosi pahalta, että olen perheen ainoa aikuinen, mutta ne menevät aika nopeasti ohi. Tilanne on nyt tämä ja teen parhaani, se riittäköön. Ihan kaikkea sitä mitä haluaisi esimerkiksi lasten kanssa tehdä ei vaan ehdi ja se on hyväksyttävä. Joulun aika oli aika vaikeaa. Se on kuitenkin sellaista aikaa, jolloin perhe on yhdessä. Oli vajaa olo, mutta se meni ohi. Pahaolo menee aina ohi, pitää vaan uskoa siihen. Se on avain selviytymiseen.

Sinkkuus: Musta alkaa tuntumaan siltä, että saatan jopa viihtyä pidemmänkin aikaa sinkkuna. Mihin minulla kiire olisi? Jos ei sattumalta sitä oikeaa vastaan kävele, niin sitten olen yksin. Mulla on tasapainoinen olo yksin. En sure sitä, oikeastaan alan olla iloinen yksinäisyydestä. Hullua.Tätä en olisi uskonut sanovani vielä muutama kuukausi sitten, mutta näin se vaan on. Koitan olla kiitollinen siitä, mitä mulla on. Saada siitä voimaa, joka on olemassa. Minulla ei ole enää kovin usein yksinäinen olo, vaikka yksin olisinkin, kuten juuri nyt.

Tällainen pikainen päivitys minun kuulumisistani. En varmaankaan olisi kirjoittanut enää mitään tänne, jos ei olisi uutta kommenttia tullut vieraskirjaan. Ajatus siitä, että ehkä joku siellä linjojen toisessa päässä voisi saada edes hieman voimia blogistani pisti kirjoittamaan. :)